Historiaa

Keitele-Museon historiaa

Keitele-Museo on perustettu vuonna 1984 ja se on liikennöinyt vuodesta 1988 lähtien. Museon ajotoiminta sai alkunsa, kun lättähattuliikenne Jyväskylän ja Äänekosken välillä päättyi vuonna 1987. Silloinen Suolahden kaupunki osti tuolloin viimeisestä välillä liikennöineestä Lättähatusta muutamia vaunuja, jotka ovat nykyään museon tärkeintä ja tunnetuinta kalustoa. Myöhemmin Lättähattu on saanut seurakseen muitakin kalustoyksiköitä, kuten mm. höyryveturin, postivaunun ja uusimpana tulokkaana raiteentarkastusvaunun. Alkuaikoina museolla toimi myös junanvaunukahvio.

Keitele-Museo on tehnyt junamatkoja ympäri Suomen ja aina Petroskoihin saakka. Matka Lättähatulla Petroskoihin 1994 oli historiallisesti merkittävä, sillä Lättähattu oli ensimmäinen Venäjälle matkustanut suomalainen matkustajajuna yli 40 vuoteen. Toinen erityisen merkittävä vuosi museon historiassa oli 2004, jolloin museon höyryveturi Tk3 1150 oli Joensuussa mukana Markku Pölösen ohjaaman Koirankynnen leikkaaja-elokuvan kuvauksissa. Samana vuonna höyryveturia saapui kuvaamaan noin 50 valokuvaajaa ympäri maailmaa. Vuonna 2017 höyryveturi oli myös mukana evakkojuna-tapahtumassa. Pro Rautatie ry valitsi Äänekosken vuoden rautatiekunnaksi 2018, osittain mittavan museojunatoiminnan ylläpidon ansiosta.

Höyryfestivaalit olivat suuri ja valtakunnallisestikin merkittävä tapahtuma, johon Keitele-Museo osallistui. Höyryfestivaaleilla oli höyrykoneistoa Englannista asti ja kävijöitäkin oli tapahtuman toisena vuonna huimat 30 000. Vuoden 1996 höyryfestivaalit olivatkin suurimmat neljästä järjestetystä tapahtumasta. Pääkaupunkiseudulta oli mahdollisuus saapua paikan päälle höyryveturin vetämällä junalla, jonka perässä oli makuuvaunuja majoitusta varten. Kävijöistä noin 25% olikin nimenomaan pääkaupunkiseudulta. Tapahtumassa oli esillä niin höyrylaivoja, -junia kuin muutakin höyrykalustoa. Ohjelmaan kuului mm. musiikkia, myyntikojuja, juhlaparaati, tukinuittoa sekä höyryvetureiden kiihdytyskilpailu. Höyryfestivaalit olivat Suomenkin mittakaavassa ainutlaatuinen tapahtuma, joka nosti Suolahden Suomen kartalle.

Suolahden vanha asema

(Kuva: Terho Poikolainen)

Suolahden Wanha Asema ja sen ympäristö ovat historiallisesti merkittävää aluetta. Siellä kohtaavat niin vesi-, maantie kuin rautatiekin. Viime vuosina Wanhalla Asemalla on järjestetty tapahtumia ja erilaisia taidenäyttelyitä sekä esityksiä erilaisten taiteilijoiden toimesta. Asemarakennuksessa on myös toiminut ravintola. Wanhan aseman historia on kuitenkin monelle hieman vieraampi.

Toistasataa vuotta vanhaa asemaa alettiin suunnitella, kun vuonna 1894 tehtiin päätös rautatien rakentamisesta Suolahteen. Isossa roolissa ratahankkeen kannalta oli äänekoskelainen Kalle Piilonen. Asema otettiin käyttöön, kun Suolahden ja Jyväskylän välinen rataosuus valmistui vuonna 1898. Vain vuotta myöhemmin valmistui kapeampi pässinradaksi kutsuttu rautatie Suolahden ja Äänekosken välille. Sittemmin pässinrata on korvautunut leveäraiteisella yhteydellä. Vuonna 1898 valmistuneen asemarakennuksen suunnitteli Bruno Granholm, joka toimi tuolloin rautatiehallituksen pääarkkitehtinä. Granholm suunnitteli myös muut kyseisen rataosuuden asemat, joista nykypäiviin ovat säilyneet Suolahden, Laukaan ja Jyväskylän asemarakennukset

Tältä Suolahden Wanha Asema näytti valmistuessaan vuonna 1898. (Kuva: Väksyn arkisto)

Suolahden aseman ensimmäisenä asemapäällikkönä toimi vuosina 1898-1925 Rudolf Ahonius, joka asui perheineen asemarakennuksessa. Wanhan Aseman asemarakennusta laajennettiin vuonna 1904, jolloin siitä tuli nykyisen kaltainen. Samana vuonna Suolahden ja Äänekosken välisellä kapearaiteisella radalla aloitettiin yleinen matkustaja- ja tavaraliikenne. Suolahden asema oli vuosikymmeniä pohjoisen Keski-Suomen tärkein vesi- ja rautatieliikenteen solmukohta. Siellä matkustajat ja tavarat vaihtoivat laivasta junaan ja toisinpäin. Asema oli myös vankikuljetusten keskuspaikka ja siellä oli tuohon aikaan putka. Asemalla toimi myös posti.

1900-luvun alussa Akseli Gallen-Kallela vietti aikaansa Äänekoskella. Hän oli Suolahden silloisen asemapäällikön, Rudolf Ahoniuksen, hyvä ystävä. Gallen-Kallela vieraili Äänekoskella kaksi kertaa, ensimmäisen kerran Konginkankaalla 1904 ja toisen kerran Suolahdessa 1906. Gallen-Kallelan kerrotaan tulleen Suolahteen, sillä hän oli majoittanut Venäjän vallankumouksellisia ja pelkäsi siksi henkensä puolesta. Gallen-Kallela majaili Kirppulan talossa, josta hänen kerrotaan hiihtäneen lähes päivittäin Wanhalle Asemalle asemapäällikköä tervehtimään. Wanhalla Asemalla on kuulemma ollut salahuone, jonne Ahonius olisi tarvittaessa voinut piilottaa ystävänsä. Gallen-Kallelan lisäksi Ahonius tunsi myös monia muita aikansa kulttuurihenkilöitä, kuten Juhani Ahon ja Yrjö Blomstedtin.

Wanha Asema laajennuksen jälkeen. Asemarakennuksen pihassa oli aikanaan myös kuvassa näkyvä kioski. (Kuva: Terho Poikolainen)

Wanhalta Asemalta lähti miehiä kolmeen sotaan ja sinne miehet myös sodasta palasivat. Se oli myös evakkokuljetusten solmukohta ja osa Karjalan evakoista jäi Suolahteen asumaan. Karjalasta evakuoitiin myös Elisenvaaran yhteiskoulu, joka antoi sysäyksen Suolahden yhteiskoulun perustamiselle vuonna 1948.

Evakoiden lisäksi tärkeässä osassa Suolahden asutuksessa olivat teollisuuden työläiset, joista kylän väki koostui. Suolahti onkin syntynyt nimenomaan teollisuuden ansioista ja siellä on ollut, ja on edelleen, vahva työläiskulttuuri. Suolahteen rakennettu rautatie oli merkittävässä osassa Suolahden kasvun kannalta. Ilman sitä Suolahdesta ja sen lähiseuduista ei olisi tullut läheskään niin suurta ja merkittävää aluetta kuin se aikanaan oli.

Wanhan Aseman vilkkain vaihe oli 1920-1930 luvulla. Asema jäi pois aktiivikäytöstä vuonna 1951 uuden aseman valmistuessa. Vuodesta 1952 asema oli rautatieläisten vapaa-ajan käytössä. Rautakanavan aikana vuosina 1964-1993 asemarakennus toimi veturinkuljettajien ja muiden rautatieläisten sosiaalitilana. Sittemmin asemarakennus hiljeni.

Suolahden Wanha Asema on ollut mukana museoviraston asema-alueiden suojelusopimuksessa vuodesta 1999. Myöhemmin asema on ollut niin taiteilijoiden kuin ravintoloitsijoidenkin käytössä. Tällä hetkellä asemalla toimii kahvila.

YOUR CART